Kuvailussa

Kuvailussa on suomalainen termi, joka viittaa siihen, miten jokin on esitetty tai kuvailtu. Se on kuvailun inessiivinen (essive) muoto, ja sitä käytetään kuvaamaan sitä, millaisessa muodossa tai kontekstissa ilmaisujen kohde esiintyy teksti-, kuva- tai muun median sisällä.

Kuvailu tarkoittaa kuvaamista, esittämistä tai kuvaamista julkituotavana näkemyksenä. Sana juontuu verbistä kuvailu, joka puolestaan liittyy kuvaan tai kuvan antamiseen. Kuvailussa siis viitataan siihen, millainen kuva tai tarina kohteesta muodostetaan, usein sekä sisällön että muodon tasolla. Eroa voi huomata siinä, että kuvailu on sisällön luonnehdinta ja kuvailussa viitataan siihen, millainen kuva kohteesta annetaan.

Käyttöjä ja vivahteita: Kuvailussa käytetään pääasiassa kirjallisuuden, elokuvan, taiteen sekä journalismin ja akateemisen kirjoittamisen yhteydessä. Se viittaa siihen, miten teoksen asiat, henkilöhahmot, tunnelma tai tyylilliset keinot esitetään ja millä tavoin ne muodostavat lukijan tai katsojan kokemuksen. Esimerkiksi: "Kuvailussa teoksen päähenkilö jää omituisesti etäiseksi" tai "Elokuvan kuvailussa visuaaliset elementit tukevat tarinan sävyä."

Suhteelliset muodollisuudet ja termistö: Kuvailu tarkoittaa itse toimintaa tai tulosta (deskription/depiction), ja kuvailussa viittaa siihen, miten kyseinen kuvaus tai esitys toteutuu. Termiä voidaan käyttää sekä kirjoitetussa että visuaalisessa kontekstissa, ja se on tavallinen työväline kriittisessä analyysissä ja tutkimuksissa. Lähisanoja ovat kuvailu ja kuvaileminen sekä niiden käännökset muissa kielissä.