Äänenkoodausmenetelmät

Äänenkoodausmenetelmät, tunnettu myös nimellä äänikoodekit, ovat digitaalisia algoritmeja, jotka tiivistävät ja pakkaavat äänidataa. Näitä menetelmiä käytetään laajasti digitaalisessa viestinnässä, tallennuksessa ja tiedostojen siirrossa, koska raaka äänidata voi viedä huomattavasti tallennustilaa ja kaistanleveyttä. Äänenkoodausmenetelmien päätavoitteena on vähentää datamäärää säilyttäen samalla mahdollisimman hyvä äänenlaatu.

Koodausmenetelmiä on kahta päätyyppiä: häviöllisiä ja häviöttömiä. Häviöttömät menetelmät pakkaavat dataa poistamatta mitään informaatiota, jolloin alkuperäinen ääni voidaan palauttaa täydellisesti pakattuaan. Tällaisia menetelmiä käytetään usein silloin, kun äänenlaadun säilyminen on ehdottoman tärkeää, esimerkiksi ammattimaisessa äänituotannossa. Esimerkkejä häviöttömistä koodekeista ovat FLAC ja ALAC.

Häviölliset menetelmät puolestaan poistavat ääntä, jonka ihmiskorva havaitsee huonosti tai ei ollenkaan. Tämä mahdollistaa huomattavasti suuremman pakkauksen kuin häviöttömät menetelmät. Vaikka pieni määrä tietoa menetetään, monet häviölliset koodekit pystyvät tuottamaan äänenlaadultaan erittäin miellyttävän lopputuloksen kuluttajakäytössä. Esimerkkejä yleisistä häviöllisistä koodekeista ovat MP3, AAC ja Opus. Koodekin valinta riippuu käyttötarkoituksesta ja vaaditusta tasapainosta tiedostokoon ja äänenlaadun välillä.