Äänenkoodausmenetelmien

Äänenkoodausmenetelmät, tunnettu myös nimellä äänikoodaus tai puheen koodaus, ovat teknologioita, joita käytetään digitaalisen äänen, erityisesti puheen, tehokkaaseen esittämiseen. Niiden päätarkoituksena on vähentää digitaalisen äänen vaatimaa tiedonsiirtonopeutta tai tallennustilaa ilman merkittävää laadun heikkenemistä. Tämä saavutetaan hyödyntämällä äänen ominaisuuksia ja poistamalla redundanssia.

Äänenkoodausmenetelmiä voidaan jakaa yleisesti kahteen pääluokkaan: häviöttömät ja häviölliset koodausmenetelmät. Häviöttömät menetelmät säilyttävät alkuperäisen äänen täysin identtisenä dekoodauksen jälkeen, mutta niiden pakkausteho on rajallinen. Esimerkkejä ovat FLAC ja ALAC. Häviölliset menetelmät sen sijaan poistavat tietoa, jota ihmisen kuulo ei havaitse tai joka on vähemmän tärkeää, saavuttaen siten huomattavasti paremman pakkauksen. MP3, AAC ja Opus ovat yleisiä häviöllisiä koodekkeja.

Äänenkoodausmenetelmiä käytetään laajasti monissa sovelluksissa, kuten musiikin suoratoistopalveluissa, puhelinverkoissa, video- ja äänitallenteissa sekä tiedonsiirrossa. Menetelmien valinta riippuu usein sovelluksen vaatimuksista laadun, pakkaustehokkuuden ja laskennallisen monimutkaisuuden suhteen. Kehitys jatkuu jatkuvasti, ja uusia, tehokkaampia koodekkeja luodaan jatkuvasti.