Äänenieristyksellä

Äänenieristyksellä tarkoitetaan rakennusten tilojen, kantavien rakenteiden sekä laitteiden välisten äänien siirtymisen vähentämistä. Se kattaa sekä ilmaäänien että iskuaäänien hallinnan sekä suunnittelun ja toteutuksen sekä uudisrakentamisessa että saneerauksissa. Tavoitteena on parantaa yksityisyyttä, pienentää meluhaittoja ja lisätä tilojen akustista laatua.

Perusperiaatteet: äänien siirtymiseen vaikuttavat rakenteiden massa, jäykkyys ja liitosten tiukkuus. Käytännössä äänieristystä parannetaan yhdistämällä useita keinoja: lisäämällä massaa, käyttämällä vaimennuskerroksia sekä erottamalla rakenteet toisistaan (de-coupling). Esimerkkejä ovat paksummat seinät, kaksinkertaiset väliseinät, kelluvat lattiat sekä tiiviit liitokset ovien ja ikkunoiden yhteydessä. Eri äänityypeille suunnittelussa huomioidaan sekä ilmaäänet että iskuaineet.

Materiaalit ja ratkaisut: mineraalivillat ja kivivillat, raskaat levy- ja paneeliratkaisut sekä äänieristyskalvot. Rakenteelliset ratkaisut voivat sisältää myös erillisiä kantorakenteita sekä tiivistysratkaisuja, joiden tarkoituksena on hallita sekä ääniaallon kulkua että ilmavuotoja.

Mittaus ja standardit: ääneneristävyys ilmoitetaan usein desibeleinä. Kansainväliset standardit kuten EN ISO 140-3 sekä EN ISO 717-1 (ilmaan kuuluvat äänet) ja EN ISO 717-2 (iskua) kuvaavat mittausmenetelmät rakennusosissa. Eurooppalaisissa ja suomalaisissa käytännöissä käytetään lisäksi arvoja kuten Rw ja STC sekä paikallisia rakennusmääräyksiä (RakMk).

Sovellukset ja huomioitavat seikat: äänieristystä käytetään asuin-, toimisto- sekä teollisuus- ja julkisten tilojen akustiikassa. Suunnittelussa on otettava huomioon rakennuksen kokonaismassa, tilankäytön rajoitukset, paloturvallisuus, kosteudenhallinta sekä kokonaiskustannukset.