yrttilajien

Yrttilajien käsite kattaa kasvilajit, joita käytetään tavallisesti aromaattisten, makua parantavien tai lääkeyrttien vuoksi. Yrtit voivat olla sekä luonnonvaraisia että viljelykasveja. Ne ovat tyypillisesti ruohomaista kasvua, eikä niiden varsi vahvistu puuksi. Elinikä vaihtelee: jotkut ovat yksivuotisia, toiset kaksivuotisia tai monivuotisia. Yrttejä tavataan laajasti eri ilmasto- ja maaperäolosuhteissa sekä luonnossa että puutarhoissa.

Yrttilajeihin kuuluu useita kasvilyhmiä; esimerkiksi monet Lamiaceae- (minttikasvit, basilika, timjami) ja Apiaceae- (persilja, tilli, korianteri) suvuissa. Monilla yrteillä on runsaita aromaattisia öljyjä, joiden koostumus antaa niille tunnusomaisen tuoksun ja maun. Tästä syystä yrttejä arvostetaan sekä elintarvikkeissa että lääkinnällisissä ja kosmetiikkatarkoituksissa.

Viljely ja ekologia: Useimmat yrtit viihtyvät auringonvalossa ja hyvin vettä läpäisevässä, ravinteikkaassa maaperässä. Ne ovat usein helposti lisättävissä puutarhoihin tai viljelyksiin; kasvunopeus on tyypillisesti nopea ja satoa voidaan kerätä useita kertoja kasvukauden aikana. Moninaisuus tukee pölyttäjiä ja parantaa pienpeto- sekä kilpailutilanteita puutarhoissa.

Käyttö: Yrttejä käytetään raasteina tuoreina tai kuivattuina ruoan maustamiseen, leivontaan ja juomien aromatisointiin. Niillä on lisäksi historiallista ja nykyistä merkitystä perinteisessä lääketieteessä sekä luonnonkosmetiikassa. Esimerkkejä yleisimmistä yrttilajeista ovat basilika (Ocimum basilicum), minttu (Mentha spp.), persilja (Petroselinum crispum), tilli (Anethum graveolens), korianteri (Coriandrum sativum), oregano (Origanum vulgare) ja timjami (Thymus vulgaris), sekä ruohosipuli (Allium schoenoprasum).