ympäristötekijään

Ympäristötekijä on ulkoisesta ympäristöstä peräisin oleva muuttuja, jolla voi olla vaikutus yksilöön, ryhmään tai ekosysteemiin. Ne voivat olla fyysisiä, kemiallisia, biologisia sekä sosiaalisia ja rakenteellisia. Vuorovaikutus perinnöllisyyyden kanssa muodostaa usein geneettinen-ympäristövaikutuksen.

Fyysiset tekijät ovat esimerkiksi lämpötila, säteily, melu ja valaistus. Kemialliset tekijät ovat ilman epäpuhtauksia, veden laatua sekä haitallisia kemikaaleja. Biologiset tekijät kattavat patogeenit ja mikrobiyhteisöt. Sosiaaliset ja rakenteelliset tekijät liittyvät tulotasoon, koulutukseen, asumiseen sekä kaupungin suunnitteluun ja terveydenhuoltoon pääsyyn.

Ympäristötekijöillä on merkittäviä vaikutuksia terveyteen ja kehitykseen. Varhaislapsuudessa ilmenevät altistukset voivat vaikuttaa pitkäkestoisesti. Geneettinen-ympäristövaikutus kuvaa sitä, miten yksilön perinnöllisyys muuttaa herkkyyttä ympäristötekijöille. Epigenetiikka tutkii, miten ympäristötekijät voivat muuttaa geenien ilmentymistä.

Tutkimuksessa ympäristötekijöitä arvioidaan altistumisella ja mittauksilla, kuten ilmanlaadun mittauksilla ja kyselyillä. Tutkimusmenetelmät kattavat epidemiologiaa, ympäristö- ja työterveyttä sekä riskinarviointia. Sääntely ja politiikka pyrkivät vähentämään haitallisia altistuksia ja parantamaan ympäristölaatua sekä suojelemaan haavoittuvia ryhmiä.

Esimerkkejä ympäristötekijöistä ovat ilmanlaatu, veden laatu, melu, lämpötilan vaihtelut ja valoisuus. Ympäristötekijöiden tunteminen on keskeistä julkisessa terveydessä ja kestävissä kaupunkisuunnitelmissa.