ylläpitoannokseen

Ylläpitoannos, in Finnish often referred to as ylläpitoannokseen, tarkoittaa lääkkeen toistuvaa annosta, jolla ylläpidetään tai pidetään plasman lääkeainepitoisuus terapeuttisella tasolla sen jälkeen, kun aloitus- tai latausannos on saavutettu. Sen tarkoituksena on säilyttää tasainen lääkemuoto, vaikuttava pitoisuus pitkäaikaisessa hoidossa ja minimoida sekä tehon vaihtelu että toksisuusriski.

Perusteet määrittämiselle perustuvat farmakokinetiikkaan: lääkkeen puoliintuaika (t1/2), kliirenssi (CL) ja jakautumistila (Vd) sekä hoitokäytännön vaatimukset. Ylläpitoannos annetaan tavallisesti säännöllisin väliajoin, ja annoskoko tai –väli voi riippua lääkkeen ominaisuuksista sekä potilaan yksilöllisistä tekijöistä, kuten iästä, painosta, munuaisten ja maksan toiminnasta sekä mahdollisista vuorovaikutuksista. Monilla lääkkeillä ylläpitoannos esitetään mg/kg/vrk tai mg päivässä, ja reitti (oraalinen, suonensisäinen) vaikuttaa annosmittoihin.

Hoidon säätöön vaikuttavat tekijät ovat munuaisten ja maksan toiminta, ikä, sisäelinten läsnä olevat tilat, samanaikaiset lääkkeet sekä terapeuttisen ikkunan tiukkuus. Lääkehoitoa seurataan usein niin, että annosmuutokset perustuvat seurantatason mittauksiin (esimerkiksi plasmapitoisuudet tai INR-tasot). Ylläpitoannosta voidaan muuttaa, jos pitoisuudet ovat liian korkealla tai matalalla, tai jos haittavaikutukset ilmenevät.

Esimerkkejä ylläpitoannoksista löytyy muun muassa antibiooteista, verenohennuslääkkeistä ja masennuslääkkeistä, joissa säännöllinen annostelu on olennaista hoidon onnistumiselle. Ylläpitoannoksen tarkoitus on tasapainottaa teho ja turvallisuus pitkällä aikavälillä.