latausannos

Latausannos on aloitusvaiheessa annettava suurempi annos lääkehoidossa, jolla pyritään nopeaan terapeuttisen veren pitoisuuden saavuttamiseen. Latausannoksen jälkeen annostellaan ylläpitoannoksia, jotka ylläpitävät tavoiteltua pitoisuutta potilaan hoidossa.

Perusteena on, että joillakin lääkkeillä on pitkä puoliintumisaika tai suuri jakautumistilavuus, jolloin pelkkä ylläpitoannostus ei nopeasti tuota toivottua pitoisuutta. Latausannos nopeuttaa vaikutuksen alkamista ja voi parantaa hoitotuloksia tilanteissa, joissa nopea lääkevasteen aika on kriittinen.

Latausannoksen laskeminen ja anto riippuvat tavoitepitoisuudesta, lääkkeen jakautumistilavuudesta (Vd) sekä biologisesta hyötyvuudesta (F). Suonensisäisessä annossa F on käytännössä 1, joten LD ≈ C_target × Vd. Suun kautta annettaessa LD = (C_target × Vd) / F. Käytännössä annostusta säädetään potilaan painon, munuaisten ja maksan toiminnan sekä yhteisvaikutusten mukaan. Latausannos voidaan antaa nopeasti boluksena tai lyhyenä infuusiona, jotta pitoisuus nousee nopeasti ja vältytään suurilta piikeiltä.

Seuranta ja turvallisuus: Koska latausannokset aiheuttavat korkeampia alku pitoisuuksia, toksisuusriski kasvaa. Siksi käytetään terapeuttista lääkeaineen mittausta, munuais- ja maksan toimintojen seurantaa sekä potilaan tilan tarkkailua, erityisesti lääkkeissä, joilla on kapea terapeuttinen ikkuna.

Esimerkkejä ja käyttökohteita: Latausannoksia käytetään usein antibiooteissa (esim. vancomycin, tietyt aminoglykosidit), anestesiassa sekä joissakin kemoterapiasuunnitelmissa, joissa nopea pitoisuuden saavuttaminen parantaa Hoidon alkamista ja tehoa.