ylikorjatukset

Ylikorjaukset, tai ylikorjatukset, ovat ilmiö, jossa korjaus, säätö tai estimointi kohdistuu liikaa siihen virheeseen tai poikkeamaan, jota pyritään poistamaan. Tällöin korjaus voi aiheuttaa uusia virheitä tai vääristymiä ja heikentää tuloksen luotettavuutta.

Ilmiötä esiintyy monilla aloilla, kuten tilastotieteessä, signaalinkäsittelyssä ja mittaus- tai säädöksissä. Esimerkiksi tilastollisessa estimoinnissa liiallinen korjaus voi lisätä vaihtelua tai johtaa systemaattiseen harhaan; signaalinkäsittelyssä liiallinen kohinanpoisto voi poistaa olennaisen informaation; kalibroinnissa liiallinen korjaus voi siirtää mittaustuloksen toiseen suuntaan.

Yleisiä syitä ovat epärealistiset oletukset korjausprosessista, väärin asetetut kustannukset tai tavoitefunktiot sekä mittausvirheen väärä tulkinta. Myös malli- tai menetelmäriippuvaiset tekijät, kuten liiallinen regularisointi tai automaattinen korjaus, voivat johtaa ylikorjauksiin.

Seurauksia ovat muun muassa lisääntynyt epävarmuus, systemaattiset harhat ja menetetty informaatio. Ylikorjauksiin pyritään ehkäisemään huolellisella kalibroinnilla, validoinnilla ja riittävällä testauksella, sekä käyttämällä robustia estimointia ja varovaisuutta kustannus- ja tavoitefunktioiden määrittelyssä.

Ylikorjaus on vastakohta alikorjaukselle (alikorjaukselle); termit kuvaavat tilannetta, jossa korjaus on liian suuri tai liian pieni suhteessa todelliseen tarpeeseen.