yksilökseen

Yksilökseen on suomalaisessa kielessä harvinainen ja epävirallinen ilmiasu, jota esiintyy satunnaisesti joissain teksteissä. Sanan perusmuoto on yksilö, ja sen vakiintuneet taivutukset ovat esimerkiksi illatiivi yksilöön ja translatiivi yksilöksi. Yksilökseen ei kuulu vakiintunut kielioppinen muoto modernin standardisuomen piirissä, vaan sitä käytetään pikemminkin retorisesti tai poetisesti kuin yleiskielessä.

Käyttö ja merkitys ovat kontekstisidonnaisia. Joissain yhteyksissä yksilökseen voi viitata siirtymään kohti yksilön asemaa tai identiteettiä, mutta koska muoto ei ole osa yleistä kielioppia, sen tulkinta vaihtelee kirjoittajan aikomuksen mukaan. Siksi sanaa voidaan pitää luovana tai runollisena keinona korostaa yksilön roolia, vastuuta tai subjektiivista kokemusta, mutta se ei tarjoa standardoitua semantiikkaa.

Kielitieteellinen arvo on tällöin enemmän tyylillinen kuin morphologinen. Koska yksilökseen on hajaantunut huomattavasti pienemmissä teksteissä ja ei kuulu virallisiin sanakirjoihin, sen käyttöä tulkitaan yleisesti varoen. Sitä pidetään relevanttina lähinnä niissä konteksteissa, joissa kirjoittaja haluaa korostaa yksilöllisyyden tai subjektiivisuuden merkitystä.

Yksilökseen liittyvät saman kentän termit ovat esimerkiksi yksilö, yksilöllisyys sekä niihin liittyvät käsitteet identiteetti ja subjektivisuus.