yksikköruiskuja

Yksikköruisku (yksikköruiskuja) on dieselpolttoaineen ruiskutusjärjestelmä, jossa jokaisella sylinterillä on oma ruiskupää ja mukana oleva pumppuyksikkö. Tässä rakenteessa paineistus ja ruiskutus tapahtuvat yhdessä paketissa, eikä ulkoista korkean paineen jakeluverkkoa tarvita. Polttoaine syötetään sylinteriin alhaisella paineella, mutta yksikköruisku kasvattaa paineen niin suureksi, että palotilaan syntyy ruiskutuspaina.

Toiminta ja rakenne: Yksikköruisku sisältää pienen pumpun ja ruiskun samassa kotelossa. Kampiakselin nokkakammio tai vastaava liike liikuttaa mäntää sisällä, jolloin polttoaine puristuu ja saavuttaa korkean paineen. Kun paine ylittää neulan jousen vastuksen, neula avautuu ja polttoaine ruiskutetaan palotilaan. Ruiskutuksen ajoitus ja määrällinen liika riippuvat camin muodosta ja pumpun säätöosista; joissakin lisävarusteissa käytetään elektronisia säätöjä polttoaineen annostelun tarkentamiseen.

Hyödyt ja rajoitukset: Yksikköruisku tarjoaa hyvän jokaisen sylinterin erillisen hallinnan ilman tarvetta suurelle korkean paineen jakeluverkolle. Järjestelmä on käytännössä robusti ja suhteellisen yksinkertainen, jolloin huolto voi olla suoraa mekaanista. Toisaalta sen joustavuus ajastuksen ja energianhallinnan osalta on rajallinen verrattuna moderniin yhteiseen railiin, ja sekä melu että päästöjen hallinta ovat vaikeampia. Yksikköruiskuja on perinteisesti käytetty vanhemmissa dieselmoottoreissa, ja monia malleja on sittemmin korvattu kehittyneemmillä järjestelmillä.

Käyttöala ja historia: Yksikköruiskut olivat yleisiä 1960–1990-luvulla monissa dieselmoottoreissa sekä teollisuus- ja maatalouskoneissa. Ne tarjosivat mekanisen tason ruiskutuksen ilman monimutkaisia korkeapaineverkkoja, mutta kehittyneet järjestelmät kuten common rail ovat vähentäneet niiden käytön nykyajassa.

---