yksikköjärjestelmiä

Yksikköjärjestelmä (tai järjestelmä mittayksiköitä) on kokoelma sääntöjä, joiden mukaan mittoja ilmaistaan ja muunnetaan. Järjestelmä määrittelee perusyksiköt sekä niistä johdettavat yksiköt sekä niiden suhteet toisiinsa. Eri järjestelmien tarkoituksena on mahdollistaa toistettavat mittaukset, vertailtavuus kansainvälisesti sekä yhteiset säännöt yksiköiden nimeämiselle ja muuntamiselle.

Globaalisti laajimmin käytössä on kansainvälinen yksikköjärjestelmä SI (Système international d'unites). SI:llä on seitsemän perusyksikköä: metri (pituus), kilogramma (massa), sekunti (aika), ampeeri (sähkövirta), kelvin (terminen lämpötila), mooli (aineen määrä) ja kandela (valoisuus). Näiden perusyksiköiden avulla muodostetaan lukemattomia johdettuja yksiköitä, kuten newton (voima), joule (energia) ja watti (teho). Yksiköihin liittyvät etuliitteet (kilo-, milli-, mikro-, jne.) mahdollistavat suurien ja pienten suureiden ilmaisun.

Toinen laajasti käytetty järjestelmä historiassa ja tieteissä on CGS- (centi-gram-second) sekä MKS- (meter-kilogramma-secondi) järjestelmät; näitä käytetään edelleen joissain sovelluksissa. Maailmanlaajuinen tiede ja kauppa kuitenkin perustuvat pääosin SI:iin. Joissain käytännöissä, etenkin arkipäivän mittauksissa, käytetään lisäksi Imperial- tai Yhdysvaltain customary -yksiköitä, kuten tuumaa, paunaa ja gallonoita.

SI:n kehitys on tapahtunut Kansainvälisen mittausliiton (BIPM) ja sen alaisjärjestöjen tukemana. Vuonna 2019 perusmittojen määritelmä muutettiin siten, että perusyksiköt määritellään pysyvien fysikaalisten vakioiden kautta. Tämä paransi mittausten tarkkuutta ja vakaata.

Yksikköjärjestelmien valinta vaikuttaa tieteelliseen, teknologiseen ja kaupalliseen toimintaan. Standardoidut järjestelmät helpottavat tiedon vertailua ja kansainvälistä kauppaa, kun taas joissakin erikoisalojen käytännöt voivat nojata historiallisiin tai alueellisiin järjestelmiin. Yleisesti ottaen SI on maailmanlaajuinen perusjärjestelmä.