yhteiviittaus

Yhteiviittaus on kirjoitustyylissä käytettävä keino, jolla lukijalle osoitetaan, että lisätietoa tai liittyvää materiaalia on saatavilla toisessa osassa tekstiä tai toisessa lähteessä. Sen tarkoituksena on parantaa luettavuutta, välttää toiston tarvetta ja ohjata lukija kontekstin piiriin.

Tyypillisesti yhteiviittauksia voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin. Sisäiset yhteiviittaukset viittaavat luvuihin, kappaleisiin, kuviin tai taulukoihin saman teoksen sisällä (esimerkiksi ks. luvut 4–5 tai ks. taulukko 2). Ulkoiset yhteiviittaukset puolestaan osoittavat lähteisiin, kuten kirjoihin, artikkeleihin tai verkkosivuihin, usein muodossa ks. Larsen 2019, s. 112 tai (Mäkelä 2018; Koskinen 2020, s. 45–46).

Muodot ja tyylit voivat vaihdella julkaisuittain. Yleisiä ilmaisuja ovat sanamuodot ks. (katso) sekä sulkeissa oleva viite, kuten (ks. luku 3) tai (ks. Mäkelä 2018, s. 210). Kun useita lähteitä esitellään samanaikaisesti, ne erotetaan toisistaan esimerkiksi puolipisteellä: (Mäkelä 2018; Koskinen 2020, s. 45).

Huomioitavaa on, että yhteiviittaukset tulee säilyttää ajantasaisina ja johdonmukaisina. Tekniset viittaukset, luvut ja kohdat voivat muuttua julkaisun edetessä, jolloin viitteet on päivitettävä. Digitaalissa teksteissä yhteiviittaukset voivat sisältyä hyperlinkkeihin, jolloin on kiinnitettävä huomiota saavutettavuuteen ja linkkien pysyvyyteen.