väsimustaluvusest

Väsimustaluvuus tarkoittaa kykyä sietää väsymystä ja ylläpitää suorituskykyä sekä fyysisissä että kognitiivisissa tehtävissä. Se kuvaa sitä, kuinka pitkälle ja millä tasolla toiminta säilyy rasituksen jatkuessa, vaikka vireystila heikkenisi. Väsimustaluvuus muodostuu sekä fysiologisista että psyykkisistä tekijöistä; siihen vaikuttavat muun muassa energian käytön tehokkuus, nesteytys, uni, ravitsemus, motivaatio, stressi ja tunteiden säätely. Eri ihmisillä sekä tehtävätyyppien välillä esiintyy suurta yksilöllistä vaihtelua.

Mittaaminen ja arviointi väsimustaluvuksesta yhdistää objektiivisia suorituskykymittareita ja subjektiivisia tuntemuksia. Objektiivisia keinoja voivat olla kestävyys- tai suorituskykytesteihin liittyvät mittaukset, kuten aika rasituksessa tai maksimaalisen hapenottokyvyn arviointi. Subjektiiviset mittarit taas sisältävät kyselyt ja skaalat, kuten väsymyksen ja subjektiivisen työskentelykyvyn arviointi sekä Borgin RPE-skaala. Arviointi on yleensä kontekstisidonnaista, ja siihen vaikuttavat sekä fyysiset kuormitukset että kognitiivinen vaativa työ.

Käytännössä väsimustaluvuutta tarkastellaan urheilussa, työterveyydessä ja kliinisessä kuntoutuksessa. Parantamiskeinoja voivat olla riittävä uni ja palautuminen, energiankulutuksen hallinta, paced training, nesteytys ja oikea ravitsemus sekä stressin ja mielialan säätelyn tukeminen. Väsimustaluvuus on monitahoinen ja yksilöllinen ilmiö, jonka tulkinnassa on tärkeää huomioida konteksti ja kokonaisterveys.