viskoosiprosessi

Viskoosiprosessi on viskoosikuitujen valmistukseen käytetty kemiallinen menetelmä, jolla selluloosa muuntuu liukenevaan muotoon ja lopulta kiinnitetään kuiduiksi. Prosessi kehitettiin 1890-luvulla ja siitä on muodostunut yksi tärkeimmistä keinotekoisista kuiduista, joita kutsutaan yleisesti viskoosiksi tai rayoniksi.

Raaka-aineena käytetään selluloosaa, jota voidaan saada puusta tai puuvillan lieteestä. Selluloosa käsitellään useassa vaiheessa, joissa sen koostumusta ja rakennetta muutetaan. Viskoosiprosessin keskeiset kemialliset reaktiot tapahtuvat selluloosaanNaOH-liuoksessa, jolloin selluloosa turvotetaan ja muutetaan alkali-selluloosaksi. Tämän jälkeen selluloosa reagoi hiilivetydisulfidilla (CS2) muodostaen cellulose xanthate -yhdisteitä, joita käsittelykypsytyksen jälkeen liuotetaan väkevään natriumhydroksidiin. Tuloksena on viskoosi dope, jota voidaan ruiskuttaa tai vetää hienojakoisella kokoontumalla (spinnauksella).

Kuorinta- tai koagulaatiopuhdistuksessa viskoosi dope ruiskutetaan kiinteytymiseen suljetussa altaassa, jonka koagulaatioaineina käytetään yleensä rikkihappoa, natriumisulfaattia ja joskus muita lisäaineita. Näin syntynyt regeneroitunut selluloosikuitu vedetään, pestään ja tarvittaessa käsitellään loppukäyttöä varten. Prosessiin liittyy kemiallisia sivu- ja jäännösaineita sekä ympäristö- ja turvallisuuskysymyksiä, erityisesti haitallisena pidettyä hiilidioksididihydraatin reaktiotuotetta ja CS2:n käsittelyä, joihin on kehitetty kierrätys- ja suojelujärjestelmiä.

Viskoosiprosessi tuottaa pääasiassa viskoosikuitua, käytettyjä kuituja tekstiiliteollisuudessa kuten tekstiilikuituna, sekä sovelluksia ei-kangasmateriaaleissa ja erikoistuotteissa. Nykyisin prosessi on pitkälti modernisoituja ympäristöstandardeihin sekä turvallisuuteen liittyen, mutta sen perusperiaate on säilynyt muuttumattomana.