virtuaalikoneille

Virtuaalikoneet ovat ohjelmallisesti eristettyjä tietokoneympäristöjä, jotka toimivat fyysisen koneen isäntäjärjestelmän yllä. Jokainen virtuaalikone sisältää oman käyttöjärjestelmänsä ja sovelluksensa, ja se voi ajaa erillisiä palveluita tai ohjelmia samanaikaisesti toisistaan erillään. Virtuaalikoneiden hallintaan käytetään hypervisoria, ohjelmistoa joka jakaa isäntäjärjestelmän resurssit kuten CPU:n, muistia ja tallennustilaa virtuaalikoneille.

Hypervisor mahdollistaa isäntäresurssien jakamisen virtuaalikoneille. Hypervisor voi olla Type 1 eli bare-metal, joka ajaa suoraan laitteistolla, tai Type 2 eli hosted, joka toimii isäntäkäyttöjärjestelmän kautta. Nykyaikaiset ratkaisut hyödyntävät hardware-assisted virtualization -teknologioita kuten Intel VT-x tai AMD-V, mikä mahdollistaa tehokkaan eristyksen. Joissakin tapauksissa käytetään paravirtualisaatiota, jossa vieras käyttöjärjestelmä on tietoinen hypervisorin olemassaolosta ja optimoi suorituskykynsä.

Virtuaalikoneita käytetään muun muassa palvelinvirtualisaatiossa, kehitys- ja testausympäristöissä sekä koulutuksessa. Ne helpottavat resurssien keskittämistä, varmuuskopiointia ja järjestelmäpäivityksiä sekä mahdollistavat siirrettävyyden ja live-muunnettoon. Yleisiä alustoja ovat VMware ESXi, Microsoft Hyper-V, KVM (Linuxin päällä), Xen sekä työpöytäkäytössä Oracle VM VirtualBox ja VMware Workstation.

Kun suunnitellaan virtuaalikoneympäristöä, huomioidaan resurssien jako, verkko- ja tallennusratkaisut, turvallisuus sekä hallinnon vaatimukset. Hypervisointi voi aiheuttaa pieniä suorituskykyyn liittyviä ylivuotoja verrattuna fyysiseen koneeseen, mutta se tarjoaa merkittäviä etuja siirrettävyydessä, skaalautuvuudessa ja eristyksessä.