virkistystaajuudella

Virkistystaajuus, eli refresh rate, on näytön kyky päivittää kuvaa per sekunti. Sen mittayksikkö on hertsi (Hz). Korkea virkistystaajuus voi tehdä liikkeestä sujuvampaa ja vähentää liikemurron kaltaisia näkyviä häiriöitä, mutta se ei yksin riitä laadukkaan kuvan takaamiseksi. Tärkeää on myös, millä nopeudella kuvan sisällön kehykset tuotetaan (frame rate) ja miten näytön prosessointi sekä yhteensopivuus saatetaan yhteen.

Tyypillisiä virkistystaajuuksia ovat 60 Hz, 75 Hz, 120 Hz, 144 Hz ja 240 Hz. Tietokoneen näytöissä ja pelikäytössä 120–240 Hz on yleistä, kun taas televisioissa 60–120 Hz on tavallisempaa. Joissakin laitteissa luvut voivat perustua sekä todelliseen paneelin päivitykseen että lisäominaisuuksiin, kuten liiketoiminnan parantamiseen (motion processing). Virtuaalitodellisuuslaitteissa käytetään usein korkeita virkistystaajuuksia, esimerkiksi 90–120 Hz, jotta käyttäjäkokemus olisi mahdollisimman sujuva ja miellyttävä.

Käytännössä hyöty riippuu sisällöstä ja laitteistokokonaisuudesta. Jos sisällön kuvausnopeus on huomattavasti pienempi kuin näytön virkistystaajuus, näyttö voi toistaa kuvia, mikä ei välttämättä paranna kokemusta. Teknologiat kuten synchronointijähdykset (esim. G-Sync, FreeSync) voivat auttaa välttämään rikkoutumista ja repimää, kun sisällön ja näytön taajuudet eivät täysin kohtaa. On myös huomioitava, että jotkin toiminnallisuudet, kuten liiketulkinnan parantaminen, voivat lisätä viivettä ja siten vaikuttaa vasteaikaan.