virhepitoisuutta

Virhepitoisuus tarkoittaa virheiden osuuden tai epäonnistuneiden yksiköiden pitoisuutta populaatiossa tai otoksessa. Se kuvaa, kuinka suuri osa tutkimus-, tuotanto- tai mittauskohteista on virheellisiä. Termiä käytetään sekä fyysisten tuotteiden laadun arvioinnissa että havaintoihin tai tietoihin liittyvän virheen mittaamisessa.

Käytössä virhepitoisuutta käytetään kuvaamaan laatupoikkeamien määrää esimerkiksi valmistuslinjoilla, tutkimuslaboratorioissa ja datan laadun arvioinnissa. Se voi viitata sekä virheellisiin tuotteisiin että virheisiin havaintoihin, mittaustuloksiin tai tietojärjestelmän virheisiin. Tämän mittarin tarkoituksena on tarjota helppo tapa seurata laatua ja vertailla eri prosesseja tai ajanjaksoja.

Tilastollinen estimointi perustuu otokseen. Jos otoksessa on n yksikköä ja niistä k virheellisiä, virhepitoisuus p-hat voidaan määritellä k/n. Binomijakauma kuvaa virhepitoisuuden vaihtelua ja mahdollistaa luottamusvälien laskemisen. Luottamusvälejä voidaan laskea useilla menetelmillä, kuten Wilsonin tai Agrestin menetelmillä. Pienillä otoksilla epävarmuus on suurempi, ja suuret otokset antavat tarkemman arvion.

Sovellukset ovat yleisiä: tuotannossa virhepitoisuutta seurataan laadunvalvonnan avulla ja se voi ohjata prosessin säätöjä. Datapohjaisessa tutkimuksessa virhepitoisuus auttaa arvioimaan datan puutteita tai virheitä sekä priorisoimaan korjaustoimenpiteitä. Virhepitoisuus liittyy läheisesti laadunhallintaan ja prosessikyvykkyyteen, tarjoaa keskeisen mittarin epäonnistumisten määrään, vaikka Cp ja Cpk mittaavat erilaista prosessikyvykkyyttä.

---