virheentunnistuskyky

Virheentunnistuskyky tarkoittaa järjestelmän kykyä havaita virheitä, jotka voivat ilmetä tiedonsiirron, tallennuksen tai prosessoinnin aikana. Se kattaa sekä tietoliikenne- ja tallennusjärjestelmät että ohjelmistot ja sensoriyhteydet. Tavoitteena on varmistaa, että mahdolliset virheet voidaan havaita ja tarvittaessa korjata tai uudelleenlähettää data.

Toteutuksessa käytetään ylimääräistä dataa sekä kontrollitoimintoja, kuten parity-tavuja, tarkistussummia ja virheentunnistuskoodeja. Yleisiä menetelmiä ovat pariteetti, tarkistussummat sekä CRC-koodit, sekä virheentunnistus- ja virheenkorjauskoodit kuten Hamming-koodi ja ECC. Pariteetti voi havaita yksittäisiä virheitä, CRC ja muut koodit voivat havaita laajempia virhekuvioita, ja ECC-muistit sekä -järjestelmät voivat havaita ja korjata pieniä virheitä.

Mittauksessa käytetään käsitteitä kuten virheiden havaitsemisen todennäköisyys (Pd) sekä huomaamatta jääneiden virheiden todennäköisyys (Pue). Lisäksi huomioidaan toteutuksen lisätilan, laskennan ja viiveen kustannukset sekä järjestelmän luotettavuuden parantuminen. Valinta riippuu tarpeesta: korkeampi virheentunnistuskyky vaatii yleensä enemmän redundanssia ja voi lisätä viivettä.

Sovelluksia ovat verkkoprotokollat (esim. Ethernetin CRC-32), tallennusjärjestelmät (ECC-muistit), tiedostojärjestelmien eheystarkistukset sekä tiedon eheyden tarvitsevat ohjelmistot ja sensoriverkostot. Monissa järjestelmissä virheentunnistus on yhdistetty virheenkorjaukseen, jolloin havaittu virhe voidaan korjata ja tiedot voidaan tarvittaessa uudelleenlähettää.