vilkkumisen

Vilkkuminen tarkoittaa yleisesti kahdenlaista ilmiötä: silmäluomien nopeaa, tahatonta sulkemista ja avaamista (silmänvilkkuminen) sekä valon tai valonlähteiden vilkkumista (välkkyminen). Näillä tarkoilla käsitteillä voi olla sekä fysiologisia että teknisiä selityksiä, ja ne vaikuttavat arkipäiväiseen näkymään sekä ympäristön kokemiseen.

Silmänvilkkuminen on normaali refleksi, joka suojaa silmää, kosteuttaa ihoa ja ylläpitää näkymän terävyyttä. Vilkkumislihakset koostuvat orbicularis oculi -lihaksesta, joka sulkee silmäluomet, sekä levator palpebrae superioris -lihaksesta, joka avaa ne. Vilkkumisen säätelyyn osallistuvat aivojen reflekssuunnat ja aistit, ja tahaton vilkkumisnopeus on noin 12–20 vilkkua minuutissa aikuisilla. Tahti voi hidastua keskittymisen, lukemisen tai tietokoneella työskentelyn aikana sekä kasvaa silmien kuivuutta, ärsytystä tai ympäristötekijöitä, kuten tuulta vastaan.

Valon vilkkuminen johtuu useimmiten sähköjärjestelmien tai valonlähteiden teknisistä ominaisuuksista. Vaihtovirran taajuus, teholumen PWM-dimmaus ja heijastukset voivat aiheuttaa välkkyvää valoa, jota jotkut ihmiset kokevat häiritseväksi tai rasittavaksi. Tämä ilmiö voi vaikuttaa erityisesti herkkäunisiin, migreenistä kärsiviin tai valolle herkistyneisiin.

Terveydellisesti vilkkuminen voi viestiä kuivasta silmästä, ärsytyksestä tai allergioista, mutta myös neurologisista tiloista, kuten blepharospasmista, jolloin silmäluomet supistuvat tahattomasti. Diagnoosi ja hoito perustuvat oireiden syiden selvittämiseen; kosteuttavat tipat, ympäristön suojelu ja tarvittaessa lääkärin arvio voivat helpottaa oireita.