välkkyminen

Välkkyminen on valon intensiteetin toistuva, nopea vaihtelu, jonka silmä usein havaitsee. Se syntyy, kun valonlähde ei tuota valoa tasaisena, vaan kirkkaus pulsoi tai muuttuu ajassa.

Tyypillisiä syitä ovat AC-verkosta toimivat valonlähteet sekä elektroniset virtalähteet ja PWM-dimming LED-valaistuksessa; esimerkiksi vanhat energiansäästölamput ja epäyhtenäiset virtalähteet voivat aiheuttaa havaittavaa välkkymistä. Matalataajuksinen vaihtelu on helpommin havaittavissa, kun taas korkea taajuus (useita satoja hertsejä tai enemmän) yleensä pienentää tai poistaa havaittavuutta.

Välkkäminen vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Havaittavuus riippuu taajuudesta, valonlähteen kirkkaudesta ja katselu-olosuhteista. Yleensä vilkkuminen on havaittavissa alle noin 60 Hz, mutta stroboskooppivaikutukset voivat ilmetä myös korkeammilla taajuuksilla, jolloin liike tai kohde näyttää erilaiselta. Pahimmillaan välkkyminen aiheuttaa silmien rasitusta, päänsärkyä tai migreenejä; jotkut ihmiset ovat herkkiä fotosensitiiviselle epilepsialle.

Mittaaminen ja ehkäisy: välkkymisen mittaamiseen käytetään käsitteitä kuten välkkäysprosentti ja välkkymisen indeksi sekä standardeja kuten EN 12464 ja CIE-suositukset. Välkkymisen ehkäisyyn pyritään käyttämällä korkeataajuuksista ohjausta, vakaita virtalähteitä sekä laadukkaita valonlähteitä, jotka ovat suunniteltu välkkymättömiksi.