viljelykierros

Viljelykierros on maataloudessa käytetty suunnitteluperiaate, jossa peltoalaa käytetään erilaisten kasvilajien mukaan peräkkäisinä kausina tai vuosina. Tavoitteena on ylläpitää maaperän hedelmällisyyttä, parantaa satoa sekä torjua tuholaisia ja tauteja, ja samalla vähentää riippuvuutta keinotekoisista lannoitteista sekä torjunta-aineista.

Tausta ja periaate: Monokulttuuri voi heikentää maata ja lisätä taudin- ja tuholaistarttoja. Historiallisesti käytetty kolmen pellon kierto sekä nykyaikaiset viljelykierron sovellukset perustuvat ravinteiden kierrätykseen, maanparannukseen sekä sopeutumiseen ilmastoon ja markkinoihin.

Yleisimpiä kiertomalleja ovat kolmen pellon kierto (vilja, palkokasvi tai peitekasvi, viljeltävä maa) sekä yleinen viljelykasvikierto, jossa viljat vuorottelevat palkokasvien, öljykasvien tai juurikasvien kanssa. Kierron pituus vaihtelee alueittain ja viljelykasveista riippuen, usein useita vuosia.

Hyödyt: maan ravinteiden kierto, typpitasapainon parantaminen sekä orgaanisen aineksen ja maan rakennteen vahvistuminen. Lisäksi monikasvu kiinnittää tuholaisten ja tautien katkeamiskierroksia, mikä voi vähentää torjunta-aineiden tarvetta ja lannoitteiden määrää.

Haasteet ja toteutus: viljelykierto vaatii suunnittelua, seurantaa ja riittäviä markkinaratkaisuja. Lyhyellä aikavälillä sato voi olla epävarma, ja kierron taloudellinen kannattavuus riippuu kasvilajien valinnasta, ilmastosta sekä viljelytoimien kustannuksista. Peitekasvit ja maanparannusaineet voivat tukea kiertoa.