viivakooditus

Viivakooditus on toiminto, jossa kohteille annetaan viivakoodi identifiointia ja tiedon nopeaa syöttämistä varten. Viivakoodin merkitseminen kattaa sekä suunnittelun että fyysisen sovelluksen tuotteisiin, pakkauksiin, lähetyksiin ja dokumentteihin, sekä niihin liittyvän tiedon hallinnan ja ylläpidon. Prosessi voi sisältää sekä 1D- että 2D-viivakoodien käytön.

Yleisesti viivakoodit ovat avainosa osa nykyaikaista logistiikkaa, tuotannon hallintaa, vähittäiskauppaa ja terveydenhuoltoa. Lukijoiden avulla voidaan kerätä nopeaa ja tarkkaa tietoa, vähentää manuaalista syöttöä sekä parantaa varastonhallintaa, toimitusten seurattavuutta ja asiakkaiden palveluprosesseja. Viivakooditus helpottaa myös laadunvalvontaa ja jäljitettävyyttä koko toimitusketjussa.

Standardointi ja viivakoodien tyypit. Yleisten 1D-viivakoodien esimerkkejä ovat EAN/UPC ja Code 128, kun taas 2D-viivakoodit kuten Data Matrix ja QR-koodit tarjoavat suuremman tietomäärän tilaa pienessä tilassa. Globaalisti GS1-järjestelmä määrittelee monia tunnisteita (kuten GTIN, sarjanumerot ja erätiedot) sekä heidän esittämistään viivakoodeissa, jotta tiedot ovat luettavissa ja vaihdettavissa eri toimijoiden välillä.

Toteutusprosessi sisältää datamallin määrittelyn, syntaksi- ja symbologiavalinnat, viivakoodien luomisen ja tulostamisen sekä sovittamisen varastointi-, ERP- tai WMS-järjestelmiin. Taustalla on sekä fyysisten etäisyyksien ja materiaalien kestävyyden huomiointi että skannauksen luotettavuuden varmistaminen.

Viivakoodituksen etuja ovat parempi tarkkuus, nopeammat liiketoimet ja parempi traceability. Haasteisiin voivat kuulua tulostus- ja tulostusmateriaalien kustannukset, viivakoodien kestävyys erikoisolosuhteissa sekä standardien noudattaminen.