viittausmuotoon

Viittausmuotoon on termi, jota käytetään suomen kielen kieliopillisessa ja sanastollisessa kontekstissa kuvaamaan sanan viitattua perusmuotoa, jota vastineina käytetään taivutettujen muotojen asemesta. Viittausmuotoon palauttaa sanaan liittyvä lemmaa (lemma) tai hakukäytössä ydinmuoto, jonka avulla sanan taivutusjakaumat ja sanakirjahakuja voidaan hallita.

Käytännössä viittausmuotoon viittaa siihen, millainen on sanan perusmuoto tai päämuoto, johon muut muodot liittyvät. Tämä käsite on keskeinen sanakirjoissa, morfologisissa selityksissä ja kieliteknologiassa, esimerkiksi lemmatointia tai hakukonehakuja suunniteltaessa. Viittausmuotoon kertyy usein sanan päämuoto, jota useimmiten käytetään hakusanan ja taivutettujen muotojen välittäjänä.

Sanaluokittain viittausmuotoon palaudutaan yleensä seuraavasti: substantiiiveilla (substantiiveilla) viittausmuoto on yksikön nominatiivi, verbeillä viittausmuoto on infinitiivi, adjektiiveilla perusmuodoksi katsotaan positiivinen muoto. Esimerkkejä: koira on viittausmuotoa “koira” taivutusten taustana; sana “koiran” palautuu viittausmuotoon “koira”; verbi “kirjoittaa” on viittausmuoto; taivutettu muoto “kirjoitan” palautuu viittausmuotoon “kirjoittaa”.

Viittausmuoto on keskeinen käsite lemmatoinnissa, sanakirjamerkeissä ja kielenkäsittelyssä, joissa halutaan yhdistää erilaiset taivutetut muodot yhden perusmuodon alle. Se tarjoaa työkalun, jolla sanoja voidaan analysoida ja hakea johdonmukaisesti kieliresursseista.