viitetyylejä

Viitetyylit ovat ohjeistuksia, joiden mukaan lähteet merkitään teksteihin ja luetellaan lopuksi. Ne ohjaavat sekä in-text-viitteiden että lopullisen lähdeluettelon muodon, jotta lukija voi tarkistaa käytetyt lähteet ja kirjoittajan lähdeviittausten asianmukaisuuden. Viitetyylit voivat nojata erilaisiin järjestelmiin, esimerkiksi author-date -järjestelmiin tai numeerisiin viitteisiin.

Yleisimpiä viitetyylejä ovat APA, MLA, Chicago, Harvard ja Vancouver. APA (American Psychological Association) käyttää tekijä–vuosi -sisääviitteitä sekä erillistä reference-listaa. MLA (Modern Language Association) suosii tekijä–sivu -viitteitä ja Works Cited -käsikirjaa sekä kirja- ja artikkeliviitteiden yksityiskohtaisia kohtia. Chicago Manual of Style tarjoaa kaksi järjestelmää: Notes and Bibliography (jalkanuiteja ja kirjasto) sekä Author-Date. Harvard-tyyli on laajalti käytetty tekijä–vuosi -perusteinen lähdeviitejärjestelmä, jolla on useita kansainvälisiä variantteja. Vancouver on numeerinen järjestelmä, yleinen erityisesti lääketieteessä, ja viitteet merkataan tekstiin numeroin sekä listataan numeromuodossa. Kaikki viitetyylit määrittelevät, miten teoksen tiedot kirjoitetaan, miten kirjoitetaan nimet ja otsikot sekä miten verkkolähteet, DOI:t ja sivut merkitään.

Valinta perustuu alalle, oppiaineen käytäntöihin ja oppilaitoksen ohjeisiin. Tärkeää on noudattaa yhtä tyylijärjestelmää johdonmukaisesti koko työssä ja varmistaa, että kaikki lähteet ovat kelvollisesti korjattuja. Hyödyllisiä käytännön keinoja ovat lähdeluettelon laatiminen samalla kun kirjoittaa sekä käyttötietojen kerääminen (tekijät, otsikot, julkaisutiedot, DOI/URL). Viitteidenhallinta-ohjelmistot kuten Zotero, EndNote ja Mendeley voivat helpottaa oikean tyylin käyttöönottoa sekä lähdeluettelon päivitystä.