lähdeviittausten

Lähdeviitteet ovat kirjoittajan merkintöjä käytetyistä lähteistä, joiden avulla lukija voi jäljittää tiedon alkuperän. Niiden tehtävä on antaa tunnustus tekijöille, osoittaa väitteiden tausta ja mahdollistaa lähteiden tarkistaminen sekä lisätietojen löytämisen. Lähdeviitteet ilmestyvät sekä tekstiin sisäisinä viitteinä että loppuviitteinä, jotka löytyvät lähdeluettelosta. Joissakin perinteissä käytetään myös alaviitteitä.

In-text viitteet yleensä osoittavat tekijän nimen ja julkaisuvuoden, ja ne liittyvät kokonaisuuteen viittaamalla lähdeluetteloon. Lähdeluettelo kokoaa kaikki käytetyt lähteet täydellisin tiedoin ja on yleensä järjestetty kirjoittajan sukunimen mukaan. Joissakin tyyleissä käytetään lisäksi jalkalaskelmia tai loppuviitteitä. Tavanomaisesti viitteet pyritään tasa- ja johdonmukaisiin muotoihin, jotta lukija voi helposti löytää lähteet.

Kaikki lähteet voivat olla julkaistuja kirjoja, artikkeleita, opinnäytetöitä sekä verkkolähteitä. Verkkolähteitä käytettäessä on tärkeää antaa käytetty osoite sekä mahdollinen käyttöpäivä, ja jos käytössä on DOI, se helpottaa tunnistamista. Lähteissä on yleensä tekijä, julkaisuvuosi, otsikko sekä julkaisupaikka tai -jilkaisija, ja lisäksi mahdollisesti volyymi- ja numeroituminen sekä sivunumerot. Suoran lainauksen yhteydessä käytetään lainausmerkkejä ja annetaan sivunumero.

Yleisimmät viittaus- ja lähdeluettelotyylit ovat APA, MLA, Chicago sekä Harvard, mutta ohjeet vaihtelevat oppilaitoksen mukaan. Valittu tyyli määrittelee, miten viitteet merkitään tekstissä, miten lähdeluettelo muodostetaan ja missä järjestyksessä tiedot esitetään. Olennaista on riittävä tarkkuus ja johdonmukaisuus sekä plagioinnin välttäminen.