viirusten

Viirukset ovat pieniä, ei-solueläviä hiukkasia, jotka koostuvat geneettisestä materiaalista (DNA tai RNA) kapsidin ympäröimänä. Joillakin viiruksilla on lipidinen kuori ympärillään. Ne tarvitsevat isäntäsolun lisääntyäkseen, ja ulkona isäntästään ne ovat pääasiassa elottomia. Viirukset infektoivat laajan kirjon eliöitä ja niiden tutkimus on keskeistä lääketieteessä sekä biotieteissä.

Viirusten genomi voi olla DNA- tai RNA-pohjainen, ja se voi olla kaksijuosteinen tai yksijuosteinen sekä lineaarinen että kiertynyt. Kapsidi koostuu virusten proteiineista, ja joillain viirusryhmissä on lipidinen envelope, joka on peräisin isäntäsolun kalvolta. Virionit vaihtelevat pienistä yksinkertaisista hiukkasista suuriin, monimutkaisiin rakenteisiin.

Elinkaari alkaa kiinnittymällä isäntäsolun reseptoreihin, minkä jälkeen virus voi tunkeutua soluun joko fuusioitumalla kalvon kanssa tai endosytoituen. Isäntäsolun koneistoa käytetään genomin kopioimiseen ja rakenteellisten proteiinien tuottamiseen. Uudet virionit muodostuvat solussa ja vapautuvat yleensä solukalvon kautta tai solun hajoamisen seurauksena, jolloin ne voivat tarttua uusiin soluihin.

Viirukset ovat hyvin monimuotoisia ja voivat infektoida bakteereja (bakteriofagit), kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Tartuntareittejä ovat hengitystiepisarat, kosketus, veren ja muiden kehon nesteiden välitykset sekä vektoriliikkeet kuten hyönteiset. Diagnostiikka perustuu PCR-testiin, sekvensointiin ja serologiaan. Ehkäisy koostuu rokotteista, hygieniasta ja tartuntojen hallinnasta sekä vektorien torjunnasta. Hoitoon kuuluu antiviraaliset lääkkeet ja tukihoito. Viiruksia hyödynnetään myös bioteknologiassa geenien toimitusvälineinä sekä tutkimuskohteina.