viestiliikenne

Viestiliikenne on tiedon siirtämistä ja vaihdon hallintaa viestien muodossa senderin ja vastaanottajan välillä telekommunikaatiojärjestelmän kautta. Sen keskeisiä kohteita ovat puhe, teksti, data sekä multimedia kuten kuva ja video. Viestiliikennettä tarkastellaan sekä kiinteässä että langattomassa ympäristössä, ja sen piiriin kuuluvat sekä perinteiset puheverkot että datapohjaiset palvelut kuten Internetin liikenne.

Järjestelmä koostuu siirtomediasta (kupari, kuitu, radioaalto), verkkopisteistä (kytkimet, reitittimet, tukiasemat) sekä palvelu- ja signaalointiprotokollista. Perinteisessä televerkossa käytetään kiinteää yhteyttä ja signaalointia kuten SS7, kun taas nykyaikaisessa IP-pohjaisessa verkossa käytetään protokollia kuten TCP/IP ja UDP sekä erilaisia signaali- ja sessiokonfiguraatioprotokolleja.

Viestiliikenteen kuormitus ja suorituskyky mitataan useilla mittareilla, kuten läpäisy, viive, jitter ja pakettihäviöt. Teletrafikiteoria tutkii liikenteen mallintamista, kapasiteetin riittävyyttä sekä palvelutason hallintaa; yleisiä käsitteitä ovat esimerkiksi Erlangit ja bit/s. Operaattorit toteuttavat liikenteen hallintaa ja kapasiteetin optimointia sekä QoS-käytäntöjä että reitityksen ja ruuhkien hallintaa.

Historia ulottuu analogisesta puhelinkiinnityksestä digitaalisiin verkkoihin sekä kiinteässä että mobiilissa viestinnässä. Kansainväliset standardointijärjestöt kuten ITU, ETSI ja 3GPP määrittelevät rajapintoja ja yhteentoimivuutta. Tärkeiksi teemoiksi nousevat turvallisuus, yksityisyys ja verkon luotettavuus, sekä verkkojen konvergensio ja dataliikenteen kasvu.

Nykyaikana viestiliikenteen kehityksen kärjessä ovat ohjelmistopohjaiset verkot (SDN/NFV) sekä reunalaskennan ja laajemman verkko-älykkyyden toteutukset.