videendoskoopit

Videendoskoopit ovat endoskooppien perheyksikkö, joissa endoskoopin kärjessä on videokamera ja valaisin, ja joiden kuva välitetään suoraan näytölle. Ne voivat olla sekä taivuttavia (flexible) että jäykkiä (rigid). Nykyiset järjestelmät ovat yleisesti digitaalisia, jossa kameran tuottama kuva käsittelyyn ja tallennukseen siirtyy sensorilta. Aikaisemmin kuvaa siirrettiin pitkälti kuituoptisten järjestelmien kautta ja näkyvyys saattoi riippua ulkoisesta videolaitteistosta.

Tyypillisiä komponentteja ovat kärjessä oleva kamera, valaistus (usein LED), valonlähde sekä putken sisällä olevat kanavat nesteille ja ilmanpaineelle sekä työvälineiden pääsyyn mahdollistavat kanavat. Endoskoopin rungon voi olla taipuva tai jäykkä, ja kuvanlaatu sekä syöttö- ja imuletkujen ominaisuudet vaihtelevat mallin mukaan. Digitaaliset videendoskoopit käyttävät nykyisin kiinteää sensoritekniikkaa (esimerkiksi CMOS/CCD) ja mahdollistavat tallennuksen, still-kuvien ja videon ottamisen.

Käyttökohteet ja sovellusala ovat laajat. Lääketieteessä videendoskooppeja käytetään erityisesti ruoansulatuskanavan ja hengitysteiden tutkimuksissa sekä joidenkin kirurgisten toimenpiteiden ohjauksessa. Teollisuudessa ne mahdollistavat putkien, hana- ja koneosien sekä vaikeasti saavutettavien tilojen sisätilojen tarkastuksen. Tutkimus- ja koulutuskäytössä videokuvan tallentaminen parantaa dokumentointia ja osaamisen siirtämistä.

Turvallisuus ja reprocessing ovat keskeisiä: endoskooppien puhdistus, desinfektio ja mahdollinen sterilointi määritellään valmistajan ohjeiden sekä terveydenhuoltokäytäntöjen mukaan. Joissakin tapauksissa käytetään kertakäyttöisiä komponentteja infektiontorjunnan varmistamiseksi. Endoskooppien hinta- ja koulutustarve ovat merkittäviä huomioon otettavia tekijöitä.