viallisuudesta

Viallisuus on termi, jota käytetään kuvaamaan epätäydellisyyttä, virheellisyyttä tai toimintakyvyn puutetta järjestelmässä, laitteessa tai ilmiössä. Se voi ilmetä mekaanisena vikana, materiaalin vauriosta aiheutuneena poikkeamana, ohjelmiston virheestä tai luontaisena poikkeavuutena biologisessa järjestelmässä. Suomen kielen muoto viallisuudesta viittaa viallisuudesta keskusteltaessa.

Etymologisesti viallisuus muodostuu adjektiivin viallinen sekä -isuus-, -sta/-stä-lyhenteiden kautta ja viittaa ominaisuuteen, joka tekee jotain vialliseksi. Sillä on hieman muodollisempi sävy kuin sanalla vika.

Käyttöala vaihtelee: teollisuudessa ja tuotannossa viallisuus viittaa laitteiden, tuotteiden tai prosessien poikkeavuuksiin, jotka voivat heikentää suorituskykyä tai turvallisuutta. Ohjelmistokehityksessä sana esiintyy harvemmin kuin vika, mutta sitä käytetään esimerkiksi kuvaamaan järjestelmän laajempaa viallisuutta tai järjestelmätoiminnan epätoivottuja puutteita. Biologisessa tai terveydenhuollon kontekstissa viallisuudella voidaan tarkoittaa poikkeavuutta rakenteessa tai toiminnassa, mutta termi on yleensä kapeammin käytetty kuin lääketieteelliset termit.

Laadunvalvonta ja vika-analyysi perustuvat viallisuuksien havaitsemiseen, luokitteluun ja korjaaviin toimenpiteisiin. Yleisiä keinoja ovat tarkastukset, testaus, luotettavuuslaskelmat sekä vianraportointi; standardit ja säädökset ohjaavat, miten viallisuusilmiöitä hallitaan ja kuitataan.

Viallisuudesta puhuminen tähtää ymmärtämään syitä, parantamaan luotettavuutta ja ehkäisemään aiheutuvia riskejä.