vetooikeudet

Vetooikeudet ovat oikeuksia, joilla yksittäinen henkilö, viranomainen tai ryhmä voi estää tai lykätä päätöksen voimaantulemisen. Ne voivat kohdistua lainsäädäntöön, hallinnollisiin päätöksiin, organisaatioihin tai yritysten strategisiin ratkaisuin. Vetooikeudet voivat liittyä sekä julkiseen että yksityiseen palliin eikä niiden tarkka muoto ole aina yhdenmukainen eri järjestelmissä.

Tyypillisiä veto-oikeuksien muotoja ovat absoluuttinen veto, jossa päätös ei tule voimaan ennen kuin veto kumotaan, sekä suspensiivinen veto, jolla päätös voidaan viivästyttää määräajaksi ja se voi raueta, jos päätöstä ei uusita tai tukea kerätä. Joissakin järjestelmissä voidaan nähdä myös osittainen tai ehdoillinen veto, jolla veto koskee vain tiettyjä keinoja tai ehtoja.

Perustuslaillisissa tai valtiollisissa yhteyksissä veto-oikeudet voivat kohdata presidentin tai kuninkaan kaltaisen ylimmän julkisen elimen oikeutta hylätä lainsäädäntöä, sekä parlamentin mahdollisuuksia kumota vetoa yliäänimäärillä. Kansainvälisissä järjestöissä kuten Yhdysvaltojen liittovaltiossa tai Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa veto-oikeudet vaikuttavat päätösten läpimenemiseen. EU:n ja muiden maiden järjestelmissä voi olla vastaavia valvontamekanismeja, jotka rajoittavat nopeita päätöksiä.

Myös yritys- ja järjestömaailmassa veto-oikeudet voivat suojaa founding- tai suurten osakkeenomistajien intressejä, estäen merkittäviä liiketoimintapäätöksiä kuten fuusioita, suuria investointeja tai strategiamuutoksia.

Kritiikkiin kuuluu epädemokraattinen gridlock ja mahdollinen vallankäytön väärinkäyttö; veto-oikeudet voivat estää nopean päätöksenteon tai heijastaa epäsuhtaisia valtasuhteita.