vesiliucrilisuutta

Vesiliucrilisuutta on neologismi, jolla ei ole vakiintunutta asemaa suomalaisessa tieteellisessä keskustelussa. Sitä käytetään kuvaamaan oletettua ominaisuutta, jolla vesipohjaiset nesteet voivat kehittää tai ylläpitää säännöllisiä mikrorakenteita, kun niihin kohdistuu lämpötilan vaihtelua, virtausta tai haihduntaa. Termi on enintään teoreettinen eikä sillä ole vakiintuneita mittaus- tai standardointikriteerejä.

Määritelmä: Vesiliucrilisuutta kuvaa nesteen taipumus muodostaa tai ylläpitää järjestäytyneitä mikro- ja makrorakenteita vesiliuoksessa tai emulsiossa, erityisesti lämpötilan, kineettisten prosessien tai paine- gradienttien vaikutuksesta. Arvot voivat riippua liuenneen aineen pitoisuudesta, lämpötilasta sekä suolapitoisuudesta ja virtauksesta.

Etymologia ja historia: Sana muodostettu yhdistämällä sanat vesi ja kristallisoituminen (tai kristallisuus), joista kumpikin viittaa järjestäytymiseen. Käyttö on ollut lähinnä teoreettista ja epävirallista, kuvaillen fiktiivisiä tai hypoteettisia ilmiöitä vesipohjaisissa järjestelmissä.

Sovellukset: Teoreettisessa keskustelussa vesiliucrilisuutta on ehdotettu kuvaamaan kehitystä hydrogeeleissä ja vesipohjaisissa nanokomposiiteissa, joissa kontrolloitu rakenne voi parantaa mekaanisia ominaisuuksia tai läpäisevyyttä. Elintarvikkeiden ja kosmetiikkatuotteiden vesipohjaisten koostumusten hallinta on mainittu mahdollisena sovellusalueena.

Mittaaminen ja arviointi: Tutkimuksessa voitaisiin käyttää X-ray diffraktiota, elektronimikroskopiaa sekä rheologisia mittauksia rakenteiden muodostumisen seuraamiseksi. Käytännön standardeja ei ole vielä vakiinnutettu, mikä rajoittaa vertailtavuutta.

Kritiikki ja tulevaisuus: Koska termi ei ole vakiintunut, sen käyttöön liittyy epävarmuutta. Tulevat tutkimukset voivat määritellä, onko vesiliucrilisuudella todellista fyysistä perusta vai kyse kielellisestä kuvauksesta.