vertailukalibrointi

Vertailukalibrointi on mittauksissa käytettävä kalibrointimuoto, jossa laitteiden tai laboratorioiden tulosten yhteismitallisuus varmistetaan vertaamalla niitä yhteiseen viitekalibrointikappaleeseen tai toisiinsa. Tavoitteena on varmistaa tulosten jäljitettävyys ja vertailukelpoisuus eri laitteiden välillä, erityisesti tilanteissa, joissa ei ole saatavilla absoluuttista standardia tai kun monilaboratoriaalinen vertailu on tarpeen.

Toteutustapoja ovat esimerkiksi yhteiseen viitteeseen perustuva kalibrointi sekä interlaboratorinen vertailu. Ensimmäisessä tapauksessa useat laitteet mitataan samalla viitteellä ja tulokset harmonisoidaan, kun taas toisessa tapauksessa useat laboratoriot mittaavat saman standardin arvoja ja tulokset analysoidaan tilastollisesti.

Prosessi sisältää viite- tai master-standardin valinnan, olosuhteiden hallinnan, useiden toistojen suorittamisen sekä korjauskertoimien ja epävarmuuden arvioinnin. Lopuksi laaditaan dokumentaatio jäljitettävyyden ja tulosten vertailukelpoisuuden todistamiseksi.

Käytännön edut ovat kustannustehokkuus verrattuna täydelliseen primaarikalibrointiin sekä mahdollisuus parantaa laitosten välistä yhteismitallisuutta ja helpottaa tulosten vaihtoa tuotanto- ja laadunvarmistushankkeissa. Rajoitteita ovat viitteen vakauteen ja jäljitettävyyteen liittyvät edellytykset sekä se, ettei vertailukalibrointi aina korvaa primaarikalibrointia.

Sovelluksia ovat teollisuuslaboratoriot, tuotantolinjat sekä kansainväliset tutkimusverkostot. Kansainvälisesti vertailukalibrointi liittyy ISO/IEC 17025 -sertifioituihin laboratorioihin sekä interlaboratorisiin vertailuihin ja ILACin suosituksiin.