verotuslainsäädännön

Verotuslainsäädäntö Suomessa tarkoittaa verotukseen liittyviä lakeja, säädöksiä ja verojen toimeenpanoa koskevaa käytäntöä. Se muodostaa julkisen talouden oikeudellisen perustan, määrittelee verojen määrän, veron perusteet sekä veronmaksuun liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Verotuslainsäädäntö kattaa sekä yleiset verotusmenettelyä koskevat säännökset että sektorikohtaiset lait.

Keskeisimmät verotyypit ovat tulovero (henkilö- ja yhteisövero), arvonlisävero (ALV), kiinteistövero sekä perintö- ja lahjaverot. Lisäksi säädetään valmisteveroista ja muista erityisveroista. Lainsäädäntöä ohjaavat sekä kansallinen säädäntö että EU-säädökset sekä kansainväliset verosopimukset.

Lainsäädännön rakenne perustuu perustuslakiin, joka asettaa verotuksen yleiset periaatteet, sekä verotusmenettelylakiin, jolla hallinnoidaan verojen määräämistä, täytäntöönpanoa ja muutoksenhakua. Sectorial lait, kuten tuloverolaki, arvonlisäverolaki, yhteisöverolaki sekä perintö- ja lahjaverolaki, määrittelevät kunkin veron tarkan säännöstön. Kiinteistövero sekä kunnalliset verotukseen liittyvät säädökset vaikuttavat paikalliseen verotukseen.

Verohallinto vastaa verojen hallinnosta, verotuksesta annetun lain toteuttamisesta ja päätösten toimeenpanosta. Veroviranomaisen päätöksiin voi hakea oikaisua ja valittaa hallinto-oikeuteen.

Kansainvälinen ulottuvuus näkyy EU-lainsäädännössä, kaksinkertaisen verotuksen välttämisessä sekä kansainvälisissä verosopimuksissa ja tiedonvaihdossa tapahtuvassa yhteistyössä. Verotuslainsäädäntö kehittyy jatkuvasti talouden ja EU-yhteistyön tarpeiden mukaan.