erityisveroista

Erityisveroista ovat verot, jotka kohdistuvat tiettyyn hyödykkeeseen, toimintoon tai varallisuuteen. Ne poikkeavat yleisistä veroista, kuten tuloverosta tai arvonlisäverosta, siinä, että niiden tarkoitus on usein enemmän kuin pelkkä verotulojen kerääminen. Erityisverojen avulla voidaan pyrkiä ohjaamaan kulutusta tai tuotantoa tiettyyn suuntaan, keräämään tuloja tietyn toiminnan aiheuttamista kustannuksista tai vähentämään haitallisten tuotteiden käyttöä.

Esimerkkejä erityisveroista ovat valmisteverot, jotka koskevat esimerkiksi alkoholia, tupakkaa ja polttoaineita. Näiden verojen tarkoituksena on paitsi kerätä verotuloja, myös vähentää kyseisten tuotteiden kulutusta niiden terveys- tai ympäristöhaittojen vuoksi. Ympäristöverot, kuten hiilivero, ovat toinen esimerkki erityisveroista, joiden tavoitteena on ohjata toimintaa ympäristöystävällisempään suuntaan. Myös varallisuusverot, joita on käytössä joissakin maissa, voidaan luokitella erityisveroksi, koska ne kohdistuvat nimenomaan varallisuuteen. Kiinteistöveroa voidaan myös pitää erityisverona.

Erityisverojen suunnittelussa ja käyttöönotossa on otettava huomioon niiden mahdolliset vaikutukset niin kuluttajiin, yrityksiin kuin laajempaankin talouteen. Verotuksen oikeudenmukaisuus ja tehokkuus ovat keskeisiä tekijöitä, kun arvioidaan erityisverojen tarkoituksenmukaisuutta.