erityisverojen

Erityisverot ovat Suomessa erillisenä veroryhmänä kohdistettuja veroja, jotka kohdentuvat tiettyihin hyödykkeisiin kuten alkoholiin, tupakkaan sekä energia- ja polttoaineisiin ja sähköön. Ne ovat epäsuoran verotuksen muoto, jolla kerätään tuloja valtiolle sekä vaikuttamaan kuluttajien ja yritysten käyttäytymiseen. Erityisverot eroavat yleisistä veroista, kuten arvonlisäverosta tai tuloverosta, siinä että ne asetetaan ja mitataan tuotteittain tai energiayksiköittäin.

Sääntely ja hallinto tapahtuvat osana Suomen verojärjestelmää. Verotuksen periaatteet ja verotuspäätökset vahvistaa eduskunta, ja verotuksen toimeenpanosta vastaa Verohallinto. Erityisverot ovat myös EU-säädösten alaisia, ja niiden tasot sekä mahdolliset muutokset ovat kytketty EU-direktiiveihin sekä kansalliseen lainsäädäntöön.

Käytännössä erityisverot voidaan jakaa pääkategorioihin, joihin kuuluvat alkoholi-, tupakka-, energia- ja polttoaineverot sekä sähkön verotus. Veron suuruus määräytyy yleensä määrän, tilavuuden tai energiasisällön perusteella (esimerkiksi litra, kilogramma tai kilowattitunti). Edellytyksiä ja poikkeuksia sovelletaan EU-sääntöjen puitteissa, kuten vientiin tai tiettyihin käyttötarkoituksiin myönnetyt helpotukset tai vapautukset.

Erityisverot vaikuttavat sekä kuluttajahintoihin että yritysten kustannuksiin ja voivat olla osa terveys- tai ympäristöpolitiikkaa sekä julkisen talouden tulojen ylläpitoa. Verotuksen kehittäminen seurannassa tapahtuu sekä kansallisessa päätöksenteossa että EU-tason sääntely liittyen.

See also:

- Verohallinto

- Yleinen verotus

- EU-excise duties