Erityisverot

Erityisverot ovat verotuksen muoto, joka kohdistuu tiettyihin tavaroihin tai toimintoihin sen sijaan, että verotettaisiin laajasti tuotteen tai palvelun arvoa. Ne voivat kattaa sekä kulutukseen että tuotantoon liittyviä verotettavia kohteita, ja niiden tavoitteena on sekä verotulojen kerääminen että yhteiskunnallisten tavoitteiden, kuten terveyden edistäminen tai ympäristön suojelu, edistäminen.

Yleisimpiä erityisveroja Suomessa ovat alkoholi- ja tupakkavero sekä energia- ja polttoaineverot. Lisäksi ajoneuvovero sekä erilaiset ympäristöverot, kuten hiilidioksidivero, kuuluvat usein tämän verotuksen piiriin. EU-lainsäädäntö ohjaa näiden verojen harjoittamista, ja verokannat sekä poikkeukset määritellään kansallisessa lainsäädännössä ottaen huomioon EU-direktiivit.

Verot kerätään pääosin verohallinnon kautta. Suurimmat erät syntyvät tiettyjen hyödykkeiden kulutuksesta ja käytöstä, ja verokannat voivat olla määrällisiä (esimerkiksi per litra tai per pakkaus) tai osittain ad valorem -perusteisia.

Erityisverojen tarkoituksena on sekä tulojen turvaaminen että toiminnan suunnittelun ohjaaminen. Niiden käyttöönottoon liittyy usein keskustelua verotuksen oikeudenmukaisuudesta ja taloudellisesta vaikutuksesta, erityisesti pienituloisten osalta.