täytäntöönpanoa

Täytäntöönpano on oikeudellisesti pätevien velvoitteiden toteuttamista valtion viranomaisten avulla. Se koskee sekä rahamääräisiä saatavia että ei-rahamääräisiä velvoitteita ja perustuu täytäntöönpanokelpoiseen oikeudelliseen päätökseen, kuten tuomioon, notaarin vahvistamaan sopimukseen tai muuhun lainvoimaiseen asiakirjaan. Täytäntöönpano toimeenpanee yleensä viranomainen, joka Suomessa vastaa ulosottotoimista.

Enforceable titles eli täytäntöönpanolle kelpaavat asiakirjat ovat avainasemassa. Tavanomaisimpia ovat oikeudellisen päätöksen muodostama velka, notaarin vahvistama sopimus, sekä tietyt viranomaispäätökset, joiden täytäntöönpanoa voidaan hakea. Lisäksi sopimukset voivat sisältää täytäntöönpanokieltöjä tai -keinoja, joiden käyttämisestä on sovittu lain mukaan.

Prosessi alkaa, kun velkoja hakee täytäntöönpanoa. Dynaamoloikkaan kuuluu hakemuksen vastaanotto, velallisen tiedottaminen ja mahdolliset vastineet. Ulosottolaitos tai vastaava täytäntöönpanoviranomainen arvioi tilin, varat sekä velvoitteen toteuttamiskelpoisuuden ja ryhtyy täytäntöönpanotoimiin. Käytettyjä keinoja voivat olla muun muassa velallisen palkkojen tai tilien ulosotto, pankkitilitilinpidon leimaus, kiinteistöjen tai irtaimen omaisuuden kiinnittäminen ja myynti sekä näiden varojen jakaminen velkojen mukaan.

Velallisella ja velkojalla on oikeuksia prosessin aikana. Velallinen saa tiedon täytäntöönpanosta ja voi hakea muutosta päätökseen sekä esittää vastineita. Joissakin tapauksissa voidaan hakea lykkäystä, järjestää maksusuunnitelma tai rajoittaa täytäntöönpanotoimia yksittäisissä olosuhteissa. Täytäntöönpanoa säätelevät pääasiassa soveltuvat lait ja ohjeet sekä oikeuslaitoksen antamat menettelyt.