verosopimukset

Verosopimukset ovat kahden tai useamman valtion välisiä kansainvälisiä sopimuksia, joiden tarkoituksena on estää saman tulon verottaminen kahdesti sekä ehkäistä veronkiertoa. Ne jakavat verotusoikeudet sekä määrittelevät, miten tuloja verotetaan kummassakin maassa, esimerkiksi liiketoiminnan tulot, työtulot ja pääomatulot sekä erityistapauksissa osingot, korot ja rojaltit. Sopimukset voivat vähentää tai vapauttaa lähdeveroja sekä tarjota mekanismeja kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi, kuten hyvitys- tai poikkeamismenettelyn. Tyypillisesti ne sisältävät määritelmiä ja kriteerejä asuinvaltiosta, pysyvästä sivuliikkeestä sekä verotettavien tulonlajikkeiden käsittelyä; lisäksi niissä säädetään kiistanratkaisumekanismeista (mutual agreement procedure), tiedonvaihdosta verotustarkoituksiin ja taloudellisesta yhteistyöstä sekä anti-abuse-järjestelyistä. Verosopimukset vaikuttavat sekä yksityishenkilöiden että yritysten kansainvälisiin tuloihin. Suomessa verosopimukset ovat keskeinen osa verotusoikeuksien käytännön jakamista, ja Suomi on solminut laajan verkoston kumppanimaidensa kanssa. Verosopimukset pohjautuvat yleensä OECD:n mallisopimukseen tai YK:n mallisopimukseen, ja BEPS-ohjelman vaikutukset näkyvät niiden muokkauksessa ja sisällössä.