verokohtelu

Verokohtelu tarkoittaa sitä, miten tuloja, menoja ja rahoituksellisia tapahtumia käsitellään verotuksessa. Se kuvaa, millainen verotettava tulo syntyy, miten veron peruste lasketaan, sekä mitkä vähennykset, poikkeukset tai verovapaat määrät soveltuvat. Verokohtelu vaihtelee sen mukaan, mistä tulo tai meno on kyse (esimerkiksi ansiotulo, pääomatulo, arvonlisävero, yhteisö- tai yritysverotus) sekä kunkin verovelvollisen tilanteesta (asuinvaltio, verovelvollisuuden laajuus, mahdolliset verosopimukset).

Verokohtelulla on useita ulottuvuuksia. Yksilöllä se vaikuttaa muun muassa tuloveron, pääomatulon verotuksen ja sosiaaliturvamaksujen kohdentumiseen. Yritysten verokohtelu kattaa muun muassa yhteisöveron, arvonlisäveron sekä mahdolliset vähennykset ja erityisjärjestelyt. Tietyt tulot tai menot voivat olla verovapaita, vähennyskelpoisia tai veronalaisten tulojen ulkopuolella riippuen säännöksistä ja tulon luonteesta. Esimerkiksi työmatkakustannukset tai luontoiset voivat olla verotettavien tulojen osalta erikseen määriteltyjä.

Verokohteluun vaikuttavat tekijät sisältävät tulon lajin, verovelvollisen asuin- ja verokannan sekä lainsäädännön tulkinnat. Kansainvälisellä tasolla verokohtelua säädellään maiden välisillä verosopimuksilla ja siirtohinnoittelun periaatteilla, jotka voivat estää kaksinkertaisen verotuksen tai siirtää verotettavaa tulonluokkaa toiseen maahan.

Ammatin ja toimialan mukaan verokohtelu voi vaihdella, mutta sen tavoitteena on verojen oikeudenmukainen ja taloudellisesti tehokas kerääminen sekä verovelvollisen aseman selkeys. Verokohteluun liittyvät säädökset voivat muuttua lainsäädännön ja oikeuskäytännön kehittyessä.