verkostoituneisuutta

Verkostoituneisuus tarkoittaa yksilöiden, organisaatioiden ja järjestelmien kykyä muodostaa, ylläpitää ja hyödyntää sosiaalisia, teknisiä ja taloudellisia verkostoja. Se perustuu avoimeen tiedonvaihtoon, luottamukseen sekä yhteisiin tavoitteisiin ja resursseihin. Verkostoituminen voi olla ammattimaista, kuten yhteistyöverkostot ja ekosysteemit, tai henkilökohtaista, kuten ammatilliset kontaktit ja vertaisverkostot. Verkostoitumisen ulottuvuuksia ovat sosiaaliset suhteet ja vuorovaikutus, tekninen infrastruktuuri (verkkoyhteydet, alustat, data- ja sovellusrajapinnat) sekä taloudelliset rakenteet (yhteistyömallit, standardit, avoimuus).

Digitalisaatio vahvistaa verkostoitumista tarjoamalla nopean tiedonvaihdon, yhteiset työtilat, pilvipalvelut ja digitaaliset alustat. Hyödyt voivat ilmetä nopeampana innovointina, resilienssin lisääntymisenä, parempana resurssien kohdentamisena ja nopeampana päätöksentekona yhteisissä hankkeissa.

Haasteita ovat luottamuksen rakentaminen, tietosuoja ja turvallisuus, digitaalinen kuilu sekä liiketoimintamallien epävarmuus. Verkostoitumisuus voi lisätä riippuvuutta alustoista, vahvistaa monopoleja ja heikentää yksilön hallintaa omien tietojensa suhteen.

Mitoitus ja tutkimus: verkoston tiheys, keskeisten toimijoiden määrä ja jaettu pääoma on mittareita. Verkostoituminen on keskeinen osa organisaation strategiaa, innovaatioprosesseja ja kaupungin älykkyys- sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

Esimerkkejä: yritys- ja tutkimusverkostot, avoin data- ekosysteemit, koulutus- ja julkishallinnon yhteistyöverkostot.