verkkopyyntöihin

Verkkopyyntöihin liittyy internetin kautta tehtyjä pyyntöjä, joita ohjelmistot ja selaimet lähettävät palvelimille. Yleisimmin käytetään HTTP- ja HTTPS -protokollia. Pyyntö lähetetään asiakkaalta (esim. verkkoselain tai sovellus) osoitteeseen, joka sisältää resurssin polun ja mahdollisesti muuttujia. Pyyntö koostuu tyypillisesti pyynnön rivistä, jossa on menetelmä, kohde-URL ja HTTP-versio, sekä otsikoista, joista välitetään metatietoja kuten tyyppi, autentikointi ja evästeet. Joissakin tapauksissa mukana on myös runko, joka sisältää lähetettävää dataa.

Yleisimimmät menetelmät ovat GET, POST, PUT, PATCH, DELETE, HEAD ja OPTIONS. GET hakee resurssin, POST lähettää dataa uutta resurssia varten tai muokkaa datan, PUT korvaa resurssin, PATCH tekee osittaisen muutoksen, DELETE poistaa, HEAD hakee vain otsikot, OPTIONS selvittää käytettävissä olevat toiminnot. Palvelin vastaa tilakoodien avulla (esim. 200, 201, 400, 404, 500). Vastauksessa on yleensä otsikoita ja mahdollinen runko, jossa on vastaanotettu tai palautettava tieto.

Tietoturva ja yksityisyys korostuvat erityisesti verkkopyyntöjen yhteydessä. Siksi useimmat verkkopyynnöt suoritetaan HTTPS:n kautta, jolloin liikenne salataan TLS:n avulla. Käytetään myös rajoituksia kuten CORS, same-origin -politiikka sekä suojaustoimenpiteitä kuten CSRF-torjuntaa ja token-pohjaista todennusta. Evästeet ja välimuisti vaikuttavat sekä pyyntöjen että vastauksien käyttäytymiseen; välimuistaukset voidaan ohjata caching-otsikoilla (Cache-Control, ETag, Last-Modified).

Verkkopyyntöjä hyödynnetään laajasti, erityisesti REST-tyyppisissä verkkopalveluissa ja sovellusrajapinnoissa. Kehitystyössä pyynnöt voidaan muodostaa ohjelmallisesti esimerkiksi fetch-API:lla, XMLHttpRequestillä tai erillisillä kirjastoilla. Debuggaus tapahtuu usein selaimen kehitystyökaluilla, joiden Network-välilehdellä nähdään tarkat otsikot, runko ja palautetut tilakoodit.