verkkopyynnöt

Verkkopyynnöt ovat asiakkaan, useimmiten web-selaimen tai muun ohjelmiston, lähettämiä pyyntöjä palvelimelle World Wide Webissä. Pyyntöjä käytetään resurssien hakemiseen tai toimintoja suorittavien tehtävien aloittamiseen. Yleisin protokolla on HTTP tai sen turvallinen muoto HTTPS. Verkkopyynnöt aloittavat asiakkaan ja palvelimen välisen vuorovaikutuksen, ja palvelin vastaa tilakoodin sekä mahdollisesti vastauksen sisällön muodossa.

Rakenne ja yleisimmät menetelmät: Verkkopyyntö koostuu pyyntöviestistä, johon kuuluu pyynnön aloituslinja (menetelmä, resurssin polku, HTTP-versio), otsikot ja mahdollinen runko. Yleisimmät HTTP-menetelmät ovat GET, POST, PUT, PATCH, DELETE, HEAD ja OPTIONS. Parametrit voivat olla URL-osoitteessa tai pyynnön rungossa. Otsikoihin kuuluvat esimerkiksi Host, User-Agent, Accept, Accept-Language, Content-Type ja Content-Length sekä mahdolliset Cookie- tai Authorization-tiedot. REST- ja API-ympäristöissä runko sisältää usein dataa, esimerkiksi JSON-muodossa.

Toimintalogiikka ja vastaukset: Asiakas lähettää pyynnön, ja palvelin vastaa vastaustiedolla, jonka tilakoodi kertoo pyynnön tuloksen (esimerkiksi 200 OK, 301/302 uudelleenohjaus, 404 Not Found, 500 Internal Server Error). HTTP on osittain tilaton protokolla, mutta välimuisti, ETagit ja Cache-Control-ohjeet voivat vaikuttaa siihen, milloin ja mitä sisältöä palautetaan. Pyyntöihin liittyy usein evästeitä ja autentikointitietoja, joita käytetään tilojen hallintaan ja pääsyn valvontaan.

Turvallisuus ja yksityisyys: Verkkopyynnöt voidaan suojata TLS/HTTPS-salaamalla yhteydellä. CORS-määritykset sekä CSRF-suojaukset ovat yleisiä erityisesti verkkopalveluiden ja sovellusrajapintojen yhteydessä. Arvokasta tietoa ei tulisi välittää arkaluonteisesti osoitteessa (URL); silloin käytetään rungon kautta lähetettyä dataa ja asianmukaisia turvallisuustoimenpiteitä.