verkkoliitäntöjä

Verkkoliitäntä tarkoittaa yhteyttä, jolla laite tai järjestelmä saa pääsyn tietoverkkoon tai internetiin. Verkkoliitäntöjä voidaan tarkastella sekä fyysisten yhteyksien, kuten kaapeloinnin ja radiolinkkien, että loogisten yhteyksien, kuten IP-osoitteiden, reitityksen ja protokollien, kautta.

Verkkoliitäntöjä on sekä langallisia että langattomia. Langallisissa yhteyksissä käytetään kaapeleita (esimerkiksi Ethernet tai valokuitu) sekä laitteita kuten modeemeja, kytkimiä ja reitittimiä. Langattomat yhteydet hyödyntävät radiotaajuuksia ja niiden hallintaan liittyvät tukiasemat sekä verkkosovellukset; yleisiä teknologioita ovat Wi-Fi sekä mobiiliverkot (4G/5G).

Keskeisiä komponentteja ja standardeja ovat verkkokortit, modeemit, reitittimet ja kytkimet sekä niihin liittyvät standardit: Ethernet (IEEE 802.3) ja Wi‑Fi (IEEE 802.11). Keskeiset protokollat ja palvelut ovat TCP/IP, IP-osoitteet, DNS, DHCP ja NAT. Verkkoliitäntöjen toiminta perustuu näiden tekijöiden yhteistoimintaan, jotta tiedon liikenne voi kulkea oikein ja turvallisesti.

Konfigurointi sisältää IP-osoitteen ja aliverkon määrittämisen tai DHCP:n käyttämisen, sekä reitittimen (gateway) ja nimipalvelimet. Turvallisuus huomioidaan käyttämällä suojausta kuten WPA3, TLS-salausta, VPN-yhteyksiä, palomuureja sekä verkkoon pääsyn hallintaa.

Käyttökohteita ovat kotiverkot, yritysverkot ja datakeskukset. Verkkoliitäntöjä hallitaan sekä fyysisesti että loogisesti: ne määrittävät, kuka saa käyttää verkkoa, miten liikenne ohjataan ja miten turvallisuus toteutetaan, mukaan lukien VLAN-verkkojen, QoS:n sekä pääsynvalvonnan käytöt.