vegetaatioita

Vegetaatioita tarkoittaa alueen kasvillisuuden yleistä ilmettä sekä kasviyhteisöjen rakennetta ja koostumusta. Termi viittaa siihen, millainen kasvillisuus on vallitsevaa tietyllä alueella, sekä siihen, miten lajit muodostavat kerrostuneita yhteisöjä, missä on puustoa, pensaikkoa, ruovikkoa tai muita kasvipeitteitä. Vegetaatioiden tarkastelu yhdistää kasvi- ja ekosysteemitieteen sekä maaperän, ilmaston ja ihmisen vaikutusten tutkimuksen.

Keskeisiä vaikuttavia tekijöitä ovat ilmasto (lämpötilat, sademäärät, vuodenaikojen vaihtelut), maaperä (ravinteisuus, kosteus, pH), sekä valon määrä ja veden saatavuus. Myös maaston muodot, korkeus merenpinnasta sekä maankäyttö, kuten metsänhoito, laidunnus ja kaupungistuminen, muokkaavat vegetaatioita sekä niiden toimintoja kuten kasvua, reaktioita häiriöihin ja hiilen varastointia.

Luokittelu ja esimerkit. Suurissa jaotteluissa puhuttaan usein biomeista tai kasvillisuusvyöhykkeistä, kuten tundra, boreaalinen metsä (taiga), lehtometsä ja sekametsä sekä kosteikot, ruovikot ja niittymaat. Kuivilla ja mannermaisilla alueilla voi olla aro- ja preerialuonteita sekä aavikoita, kun taas lämminsävyisillä alueilla esiintyy monenlaisia sekametsä- ja havumetsäyhteisöjä. Paikallisesti vegetaatioita voidaan luokitella myös pienemmiksi kasvillisuuspeitteiksi kuten laidunta-alueiden ruoho- ja viljelykasvillisuus sekä soiden kasvillisuus.

Merkitys. Vegetaatioiden tutkimus on keskeistä luonnon monimuotoisuuden, hiilen varastoinnin ja ekosysteemipalveluiden ymmärtämisessä. Kartoitukset auttavat luonnonsuojelua, maa- ja vesitaloutta sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten arviointia.