varhaishistoria

Varhaishistoria on käsite, jota käytetään kuvaamaan alueen historian varhaisimpia vaiheita ennen kirjoitetun todistusaineiston syntyä. Joillakin alueilla varhaishistoriaan liitetään myös protohistorian jaksoja, jolloin yhteisöillä on jo jonkin verran kirjoitettua tai kirjallisen lähdeaineiston kaltaista todistusta, mutta täyttä historiallista dokumentaatiota ei vielä ole.

Varhaishistoriaa tutkitaan pääasiassa arkeologian, antropologian ja lingvistiikan menetelmillä. Keskeisiä lähteitä ovat esineistöt ja rakennelmat, hauta- ja asuinpaikat sekä ympäristö- ja elinkeinoaineisto. Ikien ja ajoitusten määrittämiseksi käytetään radiokarbonaatiota, dendrokronologiaa ja stratigrafiaa sekä typologisia luokitteluita.

Varhaishistoria kattaa yleensä kivikauden, maanviljelyn omaksumisen (neoliittinen vallankumous), pronssikauden, rautakauden sekä varhaiset kaupungit ja valtakunnat; alueesta riippuen aikataulut vaihtelevat. Protohistoria kuvaa vaihetta, jolloin yhteisöillä on jo jotakin kirjoitettua tai kirjoitettujen lähteiden peräisin olevaa aineistoa, mutta klassinen historiallinen kronikka puuttuu.

Varhaishistoriallinen tutkimus auttaa ymmärtämään kulttuurien kehitystä, ihmisten elintapoja, liikkeitä ja vuorovaikutuksia sekä pitkän aikavälin muutoksia. Siihen liittyy kuitenkin haasteita, kuten säilyneiden lähteiden epätasainen jakautuminen, alueelliset erot ja tulkintojen- sekä kieliresurssien rajoitteet. Silti varhaishistoria muodostaa olennaisen perustan myöhemmin tapahtuvien historian ymmärtämiselle.