vanhuuseläkettä

Vanhuuseläke on osa Suomen eläkejärjestelmää, jonka tarkoituksena on turvata tuloja, kun työura päättyy vanhuuden myötä. Vanhuuseläke koostuu yleensä kahdesta pääosasta: kansaneläkkeestä ja työeläkkeestä (ansioperusteinen vanhuuseläke). Kansaneläke on Kela maksama perus- tai vähimmäiseläke niille, joilla on vähän tai ei lainkaan työhistoriaa tai joilla tulot ovat pienet. Kansaneläkkeen lisäksi voi olla takuueläke, joka turvaa vähimmäistason eläkkeen niille, joiden kokonEläketulot ovat pienet.

Työeläkkeet muodostuvat ansaittujen eläkkeiden karttumisesta työuran aikana. Ne ovat pääasiassa ansiosidonnaisia ja maksupohjaisia: työ- ja työnantajat maksavat eläkevakuutusmaksuja, ja näistä kertyy oikeutta vanhuuseläkkeeseen. Työeläkkeet voivat kattaa suurimman osan vanhuuseläkkeen kokonaisuudesta, ja niiden määrä riippuu muun muassa työurasta, ansioista sekä elinaikana tehdyistä maksusuorituksista. Eläkkeen hallinnoinnista vastaavat eläkkeenantajat sekä eläkkeisiin liittyvät viranomaiset, kuten Kela ja eläkevakuutusyhtiöt.

Käytännössä vanhuuseläke voidaan aloittaa, kun henkilöllä on oikeus vanhuuseläkeaikaan ja riittävä eläketurva. Monille eläke on mahdollista saada osittain samalla, kun työuraa jatketaan tai kevyemmin työskentellään. Eläkehakemus käsitellään Kelassa tai niissä eläkevakuutusyhtiöissä, jotka hoitavat kyseisen henkilön ellei työnantaja tarjoa muuta järjestelyä. Vanhuuseläkee, sekä kansaneläke että työeläke, muodostavat useimmiten eläkkeen kokonaisansion toimeentulon perustan Suomessa.