valtiosäännön

Valtiosääntö, tai valtiosäännön normi, tarkoittaa valtiojärjestyksen perusrakenteen määrittävien sääntöjen kokonaisuutta. Se sisältää valtion toimielinten väliset valta-asetelmat, valtakoneiston toiminnan perusperiaatteet sekä yksilön perusoikeuksien turvaamisen. Valtiosääntö eroaa tavallisesta laista siinä, että sen noudattaminen ja muuttaminen edellyttävät erityisiä menettelyjä ja sen normit ovat korkeammassa asemassa.

Valtiosääntöön kuuluu vallan kolmijako (lainsäätäjä – hallitus – tuomioistuin), sekä vaalilainsäädäntö, oikeusviran ja hallinnon organisaation määräykset. Se määrittelee myös kansalaisten perusoikeudet ja oikeusturvan sekä periaatteet oikeudenmukaisesta ja tasaisesta kohtelusta. Lisäksi säännöt ohjaavat perustuslakimuutoksia ja muita valtiosääntöön liittyviä järjestelyjä.

Suomessa valtiosääntö muodostuu perustuslaista ja siihen liittyvistä erityislaeista sekä tulkintaperiaatteista. Perustuslaki on maamme korkeimman lainsäädännön ydin; se määrittelee eduskunnan aseman, hallituksen ja presidentin tehtävät sekä kansalaisoikeudet. Valvonta tapahtuu pääasiassa eduskunnan perustuslakivaliokunnan kautta sekä oikeudellisen järjestelmän kautta; maassa ei ole erillistä pysyvää perustuslakituomioistuinta. Oikeudellisen valvonnan ja oikeusturvan turvaavat myös oikeuskansleri sekä eduskunnan oikeusasiamies.

Merkitys: valtiosääntö antaa oikeudellisen ja demokraattisen legitimiteetin, tukee hallinnon vakautta ja rajaa vallan väärinkäyttöä. Suomessa valtiosääntö vaikuttaa sekä kansalliseen lainsäädäntöön että viranomaisten toimintaan, ja EU- sekä kansainvälinen oikeus vaikuttavat perustuslain tulkintaan ja soveltamiseen.

See also: perustuslaki, oikeusvaltio, lainsäädäntö, EU-oikeus.