valtimotukokset

Valtimotukokset ovat tiloja, joissa valtimon verenkierto estyy tai heikkenee merkittävästi tukoksen seurauksena. Tukos voi syntyä tromboosin (veritulpan) paikallisena muodostumana, embolian (tukko, joka on lähtöisin muualta verenkierrosta ja kulkeutuu valtimon kautta) tai harvemmin ateroottisen plakin repeämän seurauksena. Tukokset voivat olla akuutteja tai kroonisia, ja ne aiheuttavat kudoksen iskemian eli hapenkadon sekä mahdollisesti kudosvaurion ja infarktin.

Usein tukosten taustalla ovat verenkiertohäiriöt, kuten ateroskleroosi, jossa valtimoiden seinä paksuuntuu ja plakit voivat vaurioitua, johtaa veritulppien muodostumiseen. Alkuiässä riskitekijöitä ovat korkea verenpaine, diabetes, kohonnut kolesteroli, tupakointi sekä ikä. Emboliaa puolestaan voivat aiheuttaa sydämen rytmihäiriöt (esimerkiksi eteiskammiovuoto), sydänläppien sairaudet tai muut suurten verisuonten ongelmat.

Yleisimpiä tukosten vaikutusalueita ovat sydän-, aivot- ja perifeeriset valtimot. Esimerkiksi sepelvaltimon akuutti tukos aiheuttaa sydäninfarktin, aivovaltimon tukos aivoinfarktin, ja keuhko-, munuais- sekä alaraajojen tukokset voivat johtaa äkilliseen raajojen iskemiaan.

Diagnoosi perustuu oireisiin, fyysiseen tutkimukseen sekä kuvantaviin menetelmiin, kuten Doppler-ultraääniin, tietokonetomografia-angiografiaan tai magneettiangiografiaan. Hoito on hätätilanne ja painottuu verenkierron palauttamiseen: tarvittaessa suonensisäinen tai suonensisäinen antikoagulointi, trombolyysi sekä rekanalisaatio- tai leikkaushoidot (esimerkiksi embolectomia tai ohitusleikkaus). Pitkäaikaisessa hoidossa tärkeää on riskitekijöiden hallinta, antiplatelet-hoito, statiinilääkitys sekä elintapojen muutokset.

Ennuste riippuu tukoksen ajasta, sijainnista ja kudoksen iskemiasuojasta sekä hoidon nopeudesta. Ehkäisy perustuu riskien hallintaan ja elintapojen muutoksiin sekä mahdolliseen jatkuvaan lääkitykseen.