valtaasetelmia

Valtaasetelmat ovat vallankäytön jakautumisen ja hallinnan rakenteita, joissa eri toimijat ja institutiot asettavat rajoja ja mahdollisuuksia päätöksenteossa. Ne havainnoidaan yleensä politiikan, organisaation tai yhteiskunnan tasoilla ja voivat muuttua ajan myötä.

Keskeisiä tekijöitä ovat toimijat (valtiolliset edustajat, viranomaiset, poliittiset puolueet, järjestöt, yritykset), resurssit (rahoitus, tieto, lainsäädäntövalta) sekä sekä muodolliset että epämuodolliset säännöt ja normit. Valta-asetelmat ilmenevät käytännössä esimerkiksi veto-oikeuksina, budjetin hallinnassa, nimitysvaltain, neuvottelumenettelyissä ja sektoreittaisessa reguroinnissa.

Valta-asetelmia käytetään selittämään politiikan suuntaa, poliittisen vakauden tasoja sekä päätöksenteon koordinaatiota. Esimerkkejä ovat parlamentaariset koalitiot, joissa hallitus muodostuu useamman puolueen kompromisseista, sekä alueelliset tai sektoriin sidotut valta-asetelmat, joissa eri toimijat vaikuttavat eri tavoin politiikan sisältöön ja toteutukseen.

Tutkimuksessa valta-asetelmat analysoidaan usein vertailevasti hyödyntäen sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä. Menetelmiä ovat tapaustutkimukset, verkostoanalyysi, institutionaalinen analyysi sekä tutkimussuhteiden ja prosessien seuraaminen. Kritiikissä korostetaan usein, että liian keskeiseksi asetellaan eliten valta ja aliarvioidaan kansalaisaktiivisuuden, byrokratian sekä medioiden roolia päätöksenteossa.